Puola

Maalis-huhtikuu 2017

Kevättalvella 2017 Lahdesta Varsovassa vieraili kolme opiskelijaa. Tästä linkistä pääset kurkistamaan prensentaatioon, jonka Saula koosti muistoksi tältä jaksolla.

Varsova, Karol Szymanowski -musiikkikoulu
27.2–21.3.2015

 

Vilja Raitala, pianonsoiton opiskelija, Lahden konservatorio:

Ensimmäinen viikko kului totutellessa ympäristöön ja koulun valtavaan hälinään sekä tutustuessa muihin vaihtareihin. Soitto rullasi hyvin ja pianotunneista tuntui saavan paljon irti. Opettajan kanssa tulimme todella hyvin juttuun ja kommunikoinnin kanssa ei tuntunut olevan ongelmia. Ensimmäinen pianotuntini pidettiin suoraan koulun konserttisalissa, jossa oli kolme kuukautta vanha Steinwayn konserttiflyygeli. Voi sitä riemun määrää, kun sillä pääsi soittamaan ja alkujännitys oli hiipunut pois. Soitin myös kamarimusiikkina pianotriossa, eli kahden muun pianistin kanssa kuusikätistä kappaletta. Toinen pianisteista oli suomalainen ja toinen Madeiralta. Opettajamme Andrzej Guz oli aivan mahtava! Vaikea edes sanoin kuvailla, kuinka hyvin hän opetti ja kannusti sekä kuinka paljon opimme hänen tunneillaan. Hän opettaa myös kamarimusiikkia Varsovan Chopin instituutissa.

Lähdin Puolaan hyvin avoimin mielin, ilman sen kummempia ennakkoluuloja tai ennakkokäsityksiä kyseisestä paikasta. Perillä tuntuikin tulevan positiivisia yllätyksiä joka nurkan takaa. Koululla kaikki oli hyvin järjestetty, ihmiset olivat mukavia ja avuliaita, vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään. Kolmen viikon vaihtojakso oli hyvin silmiä avaava. Oli herättävää nähdä, millaista musiikinopiskelu ja sen taso on ulkomailla, sekä huomata eroavaisuuksia siinä, kuinka musiikinopiskeluun ja muusikon uraan suhtaudutaan. Kolmessa viikossa ehti oppia mukavasti uusia asioita pianonsoitosta mutta tuntui, että eniten oppi eri kulttuureista, kielistä sekä muista ihmisistä ja varsinkin itsestään.

Kalle Peura, pianonsoitonopiskelija, Helsingin Konservatorio:

Kamarimusiikkitunnit olivat hauskoja! Kappaleemme oli Rachmaninovin kaksi kappaletta kuudelle kädelle. Aluksi kappaleen yhteensoitto kangerteli, sillä minä ja soittotoverini Vilja Raitala ja Fabio Brito emme olleet koskaan soittaneet vastaavanlaisessa kokoonpanossa. Opettajamme, Chopin-yliopiston kamarimusiikin professori Andrzej Guz kumminkin sai meidät ruotuun nopeasti. Herra Guz oli valtavan hauska veikko ja yksi motivoivimmista opettajista, jonka johdolla olen saanut opiskella. Hän hymyili koko ajan ja kertoi vitsejä ja iloisella, mutta vaativalla olemuksellaan sai meidät nopeasti hallitsemaan kappaleen.

Meille järjestettiin liuta vapaalippuja konsertteihin ympäri kaupunkia ja olen vaikuttunut Varsovan klassisen musiikin ”scenestä.” Ensimmäisellä viikolla konservatorion konserttisalissa esiintyi pianisti Filip Wojciechowski trionsa kanssa ja he esittivät Chopinin, Bachin ja Beethovenin teoksista sovitettuja jazzversioita. Tunnelma yleisössä oli mieletön ja en vieläkään kunnolla käsitä miten he sovittivat Chopinin etydejä niin onnistuneesti pianolle, kontrabassolle ja rummuille.

Sain paljon ystäviä konservatoriolla! Olimme tutustuneet jo Lahdessa orientaatiopäivällämme muutamaan koulun opiskelijaan ja se auttoikin ystävien saamisessa. Näistä Suomessa vierailleista oppilaista eräs viulisti asuikin samassa asuntokompleksissa kuin me ja teimmekin hänen kanssaan paljon yhdessä. Ystävystyin myös muiden vaihto-oppilaiden kanssa, mutta Vilja, Emmi ja Emilia eivät niinkään, sillä he tulivat harvoin meidän yhteisiin rientoihimme. Lähdimme usein koulupäivän päätteeksi isolla porukalla syömään ja myöhemmin joko pubiin tai baariin. Jäin kaipaamaan useita uusia ystäviäni, sillä muutamien kanssa ystävystyin hyvin syvästi.

Emilia Piipponen, pianonsoiton opiskelija, Joensuun konservatorio:

Asuntomme sijaitsi Inflanca-kadulla erittäin turvallisella asuinalueella. Noin kahdensadan metrin päässä asunnostamme oli suuri ostoskeskus Arkadia, josta löytyi kaikki mahdollinen välipalapatukoista pesukoneisiin. Arkadian vierestä lähti kätevästi raitiovaunuja ja busseja joka suuntaan ja metroasemakin löytyi pienen kävelymatkan päästä. Koulumatkat kuljimme aina metrolla.

Opettajani Radoslaw Sobczak oli erittäin mukava ja taitava nuori mies. Sain häneltä todella hyviä vinkkejä omien kappaleideni ja ylipäätänsä harjoittelun suhteen. Kolme viikkoa oli kuitenkin sen verran lyhyt aika, että emme ehtineet paneutua täydellä teholla koko ohjelmistooni. Olen siitä huolimatta oikein tyytyväinen saavuttamiini tuloksiin.

Kolmen viikon oleskelu Puolassa oli erinomainen katkos tavalliseen kouluarkeen. Sain arvokasta kokemusta myöhempää elämää silmälläpitäen niin pianonsoitossa kuin muussakin. Suosittelen lämpimästi vastaavaa vaihto-oppilasjaksoa muillekin!

Vinkkejä tulevina vuosina Puolaan vaihto-oppilaiksi lähteville: Vanhempia henkilöitä ei pidä kutsua etunimeltä, ja olisi kohteliasta nousta seisomaan aina opettajan tullessa luokkaan. Itsekeksittyjä opettajien lempinimiä ei vahingossakaan pidä mainita julkisella paikalla, koska joku kuitenkin kuulee. Rahaa kannattaa nostaa valmiiksi Suomessa ja vaihtaa złotyiksi vasta Puolassa, jolloin kurssi on matkustajan kannalta paras. Punaisia liikennevaloja päin ei pidä kävellä edes silloin kun ketään ei ole näkyvissä ellei välttämättä halua sakkoja, sillä poliiseja tuntuu olevan jokaisen pensaan takana. Metrolippuja ei myöskään kannata jättää ostamatta, sillä kalliita sakkolappuja kirjoittavat lipuntarkastajat ovat siviiliasussa, eikä heitä voi erottaa muusta joukosta. Ravintolassa kannattaa tilata ennemmin olutta kuin cocacolaa, sillä jälkimmäinen on kallista. Korvakoruista tai muista korviin liittyvistä asioista ei pidä puhua missään ääneen suomeksi, sillä suomen kielen sana ”korva” muistuttaa hyvin läheisesti erästä erittäin rumaa puolankielistä sanaa.

 

Anni Savolainen, pianonsoiton opiskelija, Joensuun konservatorio:

Toisena viikkona päiviin oli ehtinyt muodostua jo rutiini. Aamu alkoi puuroaamiaisella majapaikassa ja sen jälkeen lähdimme koululle harjoittelemaan. Meille oli jokaiselle varattu harjoitusluokka klo 8-12 ja sen jälkeenkin oli mahdollisuus soittaa, jos muita luokkia oli vapaana. Lounaan söimme joskus koululla, mutta useammin jossain ravintolassa kaupungilla. Iltapäivisin oli aikaa sitten tutustua kaupunkiin, shoppailla tai viettää aikaa muiden vaihtareiden kanssa. Useana iltana menimme konserttiin ja sen jälkeen syömään. Kävin myös paikallisella zumba-tunnilla!

Koulu tarjosi meille mahdollisuuden osallistua moniin erilaisiin konsertteihin. Musiikkitarjonta kaupungissa ylipäätään oli hyvin laaja. Mieleen jäi erityisesti Stravinskyn Kevätuhri-baletti, joka esitettiin oopperatalolla. Lisäksi ensimmäisenä viikonloppuna kävimme kuuntelemassa pianisti Dang Thai Sonin konserttia, jossa hän soitti Ravelin pianotuotantoa ja Chopenin 2. pianokonserton. Se oli minulle yksi parhaita konsertteja, joissa olen koskaan ollut.

Viimeisenä viikkona alkoivat ajatukset jo hiipiä tulevaan loppukonserttiin. Siihen valmistautumisen lomassa kävin muun muassa Warsaw Uprising –museossa sekä yhden paikallisen opiskelijan kanssa pyöräretkellä ympäri kaupunkia. Vaihto-oppilaiden konsertit jakautuivat kamarimusiikki-konserttiin, pianistien ja lyömäsoittajien konserttiin ja viimeisenä iltana orkesterikonserttiin Chopin-yliopiston salissa. Konsertit olivat monipuolisia. Myös omasta esiintymisestä jäi positiivinen olo.

 

Varsova, Karol Szymanowski -musiikkikoulu
8. – 28.11.2015 

 

Linda Hammarén, sellonsoiton opiskelija, Lahden konservatorio

Olin innoissani kun minut valittiin mukaan tähän ohjelmaan. Oli niin monia asioita mitä piti saada valmiiksi. Yhtenä niistä varmistaminen, että kaikki kappaleet ovat sellaisessa kunnossa että ne kehtaisi ottaa mukaan.

Aina kun on arjesta kyse ei kommelluksilta voida välttyä. Hanan yläossa oli nappi mitä painamalla sai aikaan vesisuihkun valuvan veden sijaan. Yhtenä hetkenä Salla oli tiskaamassa ja toisena tuo löytyi lavuaarista.

Vierailun lähetessä loppua pääsimme katsomaan Puolalaista oopperaa Suurella ooppera- talolla.

Nyt kun olen ollut takaisin Suomessa jo useamman kuukauden olen alkanut huomata uudenlaista rentoutta soittamisessani ja suhtautumisessani musiikkiin. Kaikkea ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Asiallisesti, muttei vakavasti. Uudet näkökulmat kappaleisiin ja soittamiseen yleisesti on ollut erittäin valaisevaa.

Tämän kaltaiset tilaisuudet ovat sen kaiken alustavan vaivan arvoisia, jos tietää kuinka käyttää se omaksi edukseen.

Kulttuuripalatsi juhlavalaistuksessa
Varsovan ooppera
Eksoottinen katumaisema Varsovassa