Viro

G. OTSA NIMELINE TALLINNA MUUSIKAKOOL
Tallinna, Viro, vaihtojakso 23.1. – 13.2.2016

 

Alisa Silina, laulunopiskelija, Lahden konservatorio:

Tallinnassa oli ihana asunto! Myöskin kavereiden Lindan ja Mikon kanssa oli mukavaa asua.

Koulussa oli  ensin tapaaminen rehtorin ja opettajien kanssa. Minulla oli tosi hyvät opettajat, erityisesti laulunopettajani, Kädy Plaas-Kala. Minulla oli myös pianonsoiton,  pianonvirityksen,  yhtyelaulun ja italiankielen opettajat.

Pidin tosi paljon siitä, millä tavalla opettajat opettaa ja miten se itse opiskelu sujuu, myöskin opettajan ja opiskelijoiden suhteet erosivat suomalaisista. He juttelivat ja auttoivat enemmän ja nauroivat yhdessä. Tykkäsin Kädystä, koska hän näytti paljon uusia juttuja ja antoi vinkkejä, miten voin helpottaa laulamista.Hän avasi minun ääneeni ihan uudella tavalla!

Puhuimme paljon suomea, mutta myös englantia ja venäjää.

Olen iloinen siitä, että pääsin Musiikkimuseoon, Oopperaan ja Boris Berezovskin pianokonserttiin! Viimeinen oli mahtava, upea!! Minä sain häneltä nimikirjoituksen :)

 

G. OTSA NIMELINE TALLINNA MUUSIKAKOOL
Tallinna, Viro, vaihtojakso 5. - 25.3.2014

 

Hanna Viitasaari-Mäkinen, Helsingin konservatorio:

Jännityksen ja väsymyksen sekaisissa tunnelmissa matkasin bussilla ja ratikalla Länsisatamaan, josta laiva lähti kello 7.30 Tallinnaa kohti. Perillä Tallinnassa kello 9.30 jonkun oli tarkoitus olla meitä vastassa, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Odottelimme jonkin aikaa ja yritimme soittaa yhteyshenkilöllemme, mutta emme saaneet häntä kiinni. Lähdimme siis omin päin taksilla hotellille.

Ruoan jälkeen etsimme koulun ja siellä rehtorin käsiimme. Koululla käytyämme menimme kahville ja kulutimme aikaa, kunnes pääsimme asuntoomme. Kämppämme on tosi hieno, iso ja valoisa!

Minulla oli ensimmäiset orkesteriharjoitukset jo ensimmäisenä iltana. Ensin harjoittelimme ylä- ja alajouset erikseen, viuluille stemmistä piti viuluopettaja Eva Punder. Hän osaa myös jonkin verran suomea ja antoi minulle välillä ohjeita suomeksi. Loppuosan harjoituksesta kaikki jouset soittivat yhdessä ja nyt harjoittajana oli kapellimestarimme Kaspar Mänd. Hän ei osaa kovin paljon suomea ja harjoituksen aikana hän puhui vain viroa. Onneksi olen itsekseni opiskellut vähän viroa ja aina täällä matkaillessani yrittänyt imeä kieltä itseeni kuin pesusieni! Nyt siitä on hyötyä, sillä ymmärsin välillä melkein kaiken, mitä hän selitti. Harjoituksen loppua kohti toki väsähdin niin, että seuraaminen ja ymmärtäminen kävi vaikeaksi. Mukava pulttikaverini Ingel auttoi minua myös välillä näyttäen, mistä nyt lähdetään, jos en ymmärtänyt tai pysynyt mukana. Juttelin harjoituksen jälkeen myös ”opiskelijayhteyshenkilömme” Raidon kanssa.

Vaihto-opiskelijoiden konsertissai koulullamme esitin kaksi soolokappaletta: Bachia ja Englundia. Lisäksi esitimme Sofian kanssa Arvo Pärtin Spiegel im Spiegelin. Vähän ääniä, paljon musiikkia, vaikea soittaa hyvin! Improtuntien antia esitimme Lauran ja Sofian kanssa soittamalla kolmestaan trioimprovisaation. Se oli ehkä parasta tämän päivän konsertissa! Konsertti oli muutenkin hieno kokonaisuus meidän viiden ohjelmistoa, kamarimusiikkia ja improvisaatiota. Kaikilla meni hyvin ja tunnelma oli lämmin. Joitain virolaisia opiskelijoita ja opettajia oli tullut kuuntelemaan konserttiamme, mikä tuntui mukavalta.


Sofia Hakala, Helsingin Konservatorio:

Concert Circle 5 -vaihto Tallinnan Georg Ots musiikkikoulussa oli erittäin onnistunut ja antoisa.

Uutena jutuna, mitä Helsingin Konservatoriossa ei järjestetä, oli improvisaatiotunnit.  Niitä meillä oli kerran viikossa. Siellä teimme siten, että kaikki olimme flyygelin äärellä ja kokeilimme ja ideoimme millä tavoin voisimme soittimiamme käyttää. Yleensä aloitimme jonkun kappaleen, ja jokainen soitti vuorotellen muita soittajia kuunnellen. Viulun ja oboen ääntä kaiutettiin pitämällä pianon kaikupedaalia alhaalla koko ajan. Näin tunnit yleensä etenivät, ja uusia ideoita syntyi hyvään tahtiin. Ennen vaihto-oppilaskonserttia, joka pidettiin vaihdon viimeisenä perjantaina, sovimme etukäteen millaisen rakenteen teemme improvisoituun kappaleeseen. Sen lisäksi kokeilimme vielä muutamia ideoita opettajan ohjauksella, joita voisimme käyttää myös konsertissa. Improvisaatio konsertissa oli hyvin antoisaa, ja me kaikki soittajat koimme, että pääsimme ”yhteiseen säveleen” kappaleessa ja sillä oli selvä nousu, huippu ja hiljentyminen. Se oli hieno kokemus.

Olin pianistina kuuntelemassa myös Lauri Väinmaan pitämää mestarikurssia Tallinnan musiikkiakatemialla. Koin, että myös muiden kuuntelemisesta oli kovasti hyötyä.

Toisen viikon aikana olimme totutelleet jo uuteen ympäristöön ja tutustuneet jonkin verran paikallisiin opiskelijoihin. Kävimme konserteissa ja opimme pärjäämään vieraan kielen keskellä. Tallinnan akatemiassa järjestettiin In corpore -festivaali mitä kuuntelimme innolla ja jossa meidänkin koulun opiskelijat esiintyivät.

Kokonaiskuva Tallinnasta ja G. Ots -koulusta oli erittäin positiivinen ja matka oli miellyttävä. Käytännön järjestelyt olivat hyvin hoidettuja ja ihmiset Tallinnassa olivat mukavia ja vastaanottavaisia. Viimeisenä päivänä kukaan meistä ei halunnut lähteä kotiin.

Laura Knych, Helsingin konservatorio:

Orkesterin ohjelma oli mielestäni mielenkiintoinen ja hyvin valittu. Soitin 2. oboeta molemmissa kappaleissa (Beethoven ja Haydn) ja nautin sektiostamme. Kaspar Mänd oli johtamassa orkesteria, hän oli tarkka työssään ja otti oboistit silmätikuikseen (sain tietää myöhemmässä vaiheessa, että herra on itse oboisti). Hänen tapansa johtaa oli minulle todella mieluinen ja tekisin töitä hänen kanssaan uudestaan.

 

 

G. OTSA NIMELINE TALLINNA MUUSIKAKOOL
Tallinna, Viro
vaihtojakso 4.-26.3.2013

 

Riku Puumalainen (tuuba), Lahden konservatorio
Riku tallensi omaa matkakertomustaan  äänitteenä koko kolmen viikon ajan. Tässä muutamia aukikirjoitettuja kohtia tuosta äänimuistosta:

1. päivä
Laivamme lähti 10.30 Helsingistä ja saapui Tallinnaan 12.30. Tallinnassa meitä oli vastassa kaksi Otsakoolin pop-jazz puolen opiskelijaa, jotka johdattivat meidät majoituspaikkaamme Old House Guest House:en. Kun olimme saaneet tavaramme huoneisiimme menimme kohdekoululle tutustumaan kouluun ja tapaamaan koulun rehtoria. Saimme koululla selvyyden tulevista aikatauluista. Tämän jälkeen kävimme syömässä ja kaupasta hakemassa aamupalatarpeita. Olimme matkustuksesta sen verran väsyneitä, että ei tullut enää sinä päivänä oikein mitään tehtyä.

4.-5. päivä
Harjoituspäivä: aamulla aikaisin treenaamaan. Lounaan jälkeen kiersimme kaupunkia Toompan linnalla muun muassa ja tutustuimme erääseen kellariravinolaan hehkuviinin merkeissä. Kävimme katsomassa myös Viru-keskuksen annin. Pääsimme takaisin kämpille melko myöhään joten ei tullut enää lähdettyä.

Seuraavana päivänä oli soittotunti, jolla huomasin kuinka alusta on taas lähdettävä ajattelemaan soittoon liittyviä asioita. Illalla menimme kahden henkilön syntymäpäiville. Heillä oli varattuna saunatila puolen tunnin bussimatkan päästä Tallinnan keskustasta. Perinteiseen suomalaiseen tapaan vietin suurimman osan ajasta saunassa, jossa sitten tutustuinkin useaan Otsakoolin opiskelijaan.

8. päivä
Aamulla treenaamaan ja illalla koulun puhallinorkesteriin tutustumaan. Orkesteri oli ihan hyvä. Olisi pari asiaa, joita harjoittaisin eri tavalla, mutta se ei oikeastaan ole minun huoleni. Puhallinorkesterin ryhmähenki oli loistava, ja olivat kuulemma menossa kilpailuihinkin Belgiaan kevään aikana.

12. päivä
Toisen viikon perjantai. Soittotunnilla kävimme erästä kappaletta, joka on minulla harjoituksen alla. Opettajalta sain paljon uusia hyviä ideoita, joita täytyy kokeilla, ja katsoa, mikä kuulostaa parhaalta siihen teokseen.

Viikonloppu
Viikonloppuna oli Otsakoolissa kolmen koulun väliset soittokilpailut (Otsakool, Tallinnan musiikkilukio ja Tarton jokin musiikkikoulu). Otsakool pärjäsi oikein hyvin. Vanhempien lyömäsoittajien sarjan voitti Otsaakoolin opiskelija, nuorempien vaskien voittaja ja nuorempien puupuhaltimien toinen oli otsakoolista.  Vanhempien puupuhaltajien sijoituksista en tiedä, mutta vanhempien vaskien 3. sija meni Otsakolliin ja kahta ensimmäistä sijaa ei jaettu.

19.2. : ”Tähän loppuu äänitetyt päivitykset, joten loppu tulee muistista.”

Viimeisellä viikolla oli joka päivä sinfonia orkesterin harjoituksia. En harjoituksissa jäänyt kuuntelemaan teoksia, joissa ei tuubaa tarvinnut. Viimeisen viikon keskiviikkona ja torstaina oli puhallinorkesteri harjoitukset, joissa kävin. Siellä soitimme muun muassa ensimmäistä virossa tehtyä oopperaa sekä Pirates of the Caribbean-elokuvasta musiikkeja.

Lauantaina  oli ensimmäinen sinfoniaorkesteri konsertti Alatskivi linnassa. Matkustimme sinne linja-autolla ja matkalla kävimme tutustumassa erään virolaisen runoilijan kotona olevaan museoon. Sen jälkeen kävimme syömässä josta matka jatkui konserttipaikalle jossa oli konsertin kenraaliharjoitus. Kuuntelin koko harjoituksen ja sitten olikin jo konsertin aika. Mielestäni konsertti meni ihan hyvin, vaikkakin monet soittajat olivat hieman eri mieltä asiasta.  

Maanantaina oli samanlainen konsertti, kuin lauantaina tosin tällä kertaa Tallinnan vanhassa kaupungissa Mustapäämajalla.   Yleisön reaktioista päätellen konsertti oli menestys ja soittajatkin tuntuivat tykänneen konsertista. Konsertin jälkeen oli mustapäämajan alakerrassa kevyen musiikin konsertti, jossa esimerkiksi Joensuulaisten vaihto-opiskelijoiden yhtye esiintyi.  

Tiistai aamuna oli takaisin Suomeen lähtö. Laiva lähti satamasta 10.30 ja oli Helsingissä 12.30. Matkamme jatkui siitä rautatieasemalle ja junalla takaisin Lahteen.

Kokonaisuutena matka oli erittäin mukava ja kehittävä. Opin paljon uutta matkan aikana ja treenasin itseni ylikuntoon soittamisessa. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja jopa ystävystyin monien kanssa. Hyvä vaihto-opiskelu kokonaisuudessaan.

 

Ruut Hokkanen (laulu), Joensuun konservatorio:
Sain useita laulutunteja Tallinnassa oloni aikana. Minulla oli kaksi laulunopettajaa, joiden johdolla opiskelin jazz- laulun ja harmonian perusteita sekä esimerkiksi beatboxausta ja mikrofonin käyttöä. Ensimmäisellä viikolla sain vironkielisen kappaleen, jonka myöhemmin esitin pianistin kanssa konsertissa.

Laulunopetusmetodit erosivat melko lailla siitä mitä olen itse opiskellut, joten täydellinen mukaan pääseminen ja jazz- musiikin opetuksessa käytettävien metodien ja harjoitteiden sisäistäminen olisi vienyt useamman viikon laulutunnit. Käteen jäi ääni-harmonia-tekniikka ja artikulaatioharjoituksia. Lauloimme lisäksi paljon asteikkoja ja moodeja, joiden laulamista olen jatkanut Suomeen palattuani. Laulunopetus oli tarkkaa, mutta kannustavaa.

Lauloin myös ohjatussa lauluyhtyeessä, koska kokoonpanosta puuttui sopivasti sopraano. Opin stemmat ja sanat nopeasti ja pääsin yhtyeen mukana keikalle.

Vaihtoni aikana otin osaa lisäksi teoria- ja säveltapailutunneille. Teoriatunnit olivat erityisen inspiroivia, koska opettaja ei tyytynyt pelkästään luennoimaan, vaan teoria-asian kerrottuaan hän pisti oppilaat improvisoimaan juuri opitun pohjalta.

Yksi hienoimmista kokemuksista koulussa oli ohjattu bänditoiminta, joka tosin jäi ajallisesti hyvin lyhyeksi. Bänditunteja oli kaksi kertaa viikossa, ja kolmen viikon aikana valmistimme vajaan puolen tunnin soivan kokonaisuuden, jonka myöhemmin esitimme koulun ulkopuolella Taff-klubilla.

Yhtyeessä soittaminen oli suorastaan häkellyttävää, koska musiikillinen kommunikaatio ja improvisaatio toimi muiden soittajien kanssa heti alusta lähtien. Sävelsin yhtyeelle loitsun, jonka bändin vetäjä sovitti instrumentaatiollemme sopivaksi.

Tiivistetysti summaisin kolme Otsakoolin viikkoa näin: teoriasta heti kiinni käytäntöön. Se onkin paras tapa oppia.

Emma Halonen (viulu) Lahden konservatorio:
Ensimmäiset kaksi viikkoa koulussa oli hyvin rentoa: viikko-ohjelmaan kuului kaksi soittotuntia, ja toisella viikolla jopa raskas puolentoista tunnin orkesteriharjoitus… Harjoitteluun oli paljon aikaa.

Koululla oli kuitenkin hieman haastavaa päästä harjoittelemaan, sillä varsinaisia harjoitusluokkia ei oikeastaan ollut, ja päivisin luokat olivat siis opetuskäytössä. Aamulla harjoittelu oli toki mahdollista, mutta piti olla ajoissa paikalla jos halusi luokan käyttöönsä. Iltaisin oli rauhallisempaa.

Vapaa-ajalla kiertelimme kaupungilla. Löysimme monia mukavia kahviloita ja edullisia ruokapaikkoja. Vanhassa kaupungissa on myös monia kiehtovia pikkukauppoja, joissa on kaikkea pientä kivaa hypisteltävää. Varsinaisesti shoppailemaan siellä ei kuitenkaan pääse, joten meidän täytyi lähteä pienelle tutkimusmatkalle. Prisma-bussi kulkee suoraan satamasta kahteen isoon kauppakeskukseen, Rocca al Mareen ja Kristineen.

Matkaamme kuului tietysti muutamia konsertteja, muusikoita kun ollaan. Kävimme kuuntelemassa ERSO:a, Viron kansallisorkesteria. Konserttitalo oli tyylikkään vanhanaikainen, mikä sopikin hyvin konsertin alkupuolen tunnelmaan, jolloin ohjelmassa oli Tsaikovskia ja Mozartia. Loppupuoliskon aikana sai kuitenkin hieman pelätä lasisten kattokruunujen puolesta, kun orkesteri alkoi sahata ja paukuttaa Boris Tishchenkon Infernoa. Teokseen sisältyi muun muassa lasin rikkomista ja huutavia miehiä.

Menimme myös erääseen koulumme oppilaskonserttiin, joka järjestettiin Lauluväljakilla sijaitsevassa rakennuksessa. Salin ikkunat olivat suuret ja suunnattu länteen päin. Oli hienoa katsella auringonlaskua ja samalla kuunnella kaunista musiikkia.

Lisäksi kävimme baletissa. Olin jo pitkään halunnut nähdä Tsaikovskin Joutsenlammen. Kun sain selville, että sitä esitetään vaihtojaksomme aikana Tallinnassa, halusin tietysti mennä katsomaan.

Saimme kuin saimmekin edulliset paikat kaikkein ylimmän parven kaikkein ylimmältä riviltä. Sieltä oli hyvä seurata pienten joutsenten tanssia ja nauttia musiikista.

 

Juho Papinniemi (sähkökitara), Joensuun konservatorio:

Odotuksista vaihdon alussa
Olen kovin innoissani vaihdosta ja toivon, että se tulee olemaan kaikin puolin antoisa. Toivon, että saan vaihdosta virikkeitä omaan soittamiseeni. Lisäksi on hauskaa nähdä miten asioita tehdään toisessa paikassa ja yksinkertaisesti päästä matkustamaan ja viettämään aikaa toisessa kaupungissa. Odotan myös, että pääsisin oikeasti keskustelemaan jonkun paikallisen musiikinopiskelijan kanssa, jolloin voisin kysellä häneltä paikallisesta meiningistä. Innolla odotan myös meidän bändiprojektia, jonka kanssa meidän on tarkoitus konsertoida 25.3. Kuulemma tulemme esittämään maailmanmusiikkia, mikä kuulostaa kiehtovalta.

Ensimmäinen kouluviikko takanapäin
Tähän asti kaikki on mennyt oikein mukavasti. Tallinna on mukava kaupunki ja on hauskaa kulkea upean vanhan kaupungin läpi päivittäin Otsakoolille. Samoin itse koulu on hyvä. Opetuksen ja oppilaiden taso tuntuu oman arvioni perusteella olevan vähintään samaa tasoa kuin Joensuun konservatoriolla. Toki metodeissa ja painotuksissa tuntuu olevan eroavaisuuksia. Erityisesti olen pitänyt Otsakoolin teoriaopetuksen käytännönläheisyydestä. Tunneilla kun pyritään ottamaan käsitellyt asiat saman tien käyttöön soittamalla. Teoriatunnit päättyvätkin usein pienimuotoiseen jamisessioon, mikä minusta on todella hauska tapa oppia.

Puoliväli häämöttää
Bändiprojektikin on saatu käyntiin ja parit treenit on jo ehditty pitää. Soitamme kansanmusiikkia, johon sekoitamme mausteita muista tyyleistä. Minulle tämä ei ole ominta tekemistä, mutta hauskaa vaihtelua ja kiehtova haaste. Aikaa meillä tosin ei ole paljon ennen konserttia, että tekemistä riittää, jotta saamme kappaleet esityskuntoon.

Kitaratunnit ovat minusta olleet erityisen kiehtovia. Olen saanut hyvän yhteyden opettajaani Mart Soohon. Hän on antanut minulle ajateltavaa ja tuonut uusia lähestymistapoja soittamiseen ajatustasolla ja instrumenttiteknisesti. On virkistävää päästä välillä eri opettajan oppiin.

Ahkera konserttikävijä
Olen vaihtoni aikana tutustunut Tallinnan musiikkielämään ahkerasti. Eilen olin kuuntelemassa Kadri Voorandin luotsaamaa Estonian voices acapella ryhmää, joka esitti jazzsävytteisen ohjelmistonsa viroksi ja englanniksi. Tänään menen kuuntelemaan meneillään olevan Tudengijazz festivaalin konserttia, jossa esiintyy ainakin virolaisia, venäläisiä, ruotsalaisia ja suomalaisia jazzmuusikoita. Keskiviikkona olin kuuntelemassa saman Tudengijazz-tapahtuman opiskelijakonsertteja ja oli kiinnostavaa kuulla paikallisten opiskelijoiden soittoa.

Täytyy kyllä myöntää, että aamuisin aamupalalle nouseminen yhdeksän aikaan ja kouluun meno tuottaa tuskaa, kun iltaohjelmaa on ollut kolmen viikon aikana tiheästi ja lepo ja vapaaillat ovat olleet harvassa. Väsymys alkaa siis painaa, mutta se on kyllä kaikkien hienojen konserttikokemusten arvoista.

Otsakooli folk ensemble
Bändiprojekti hieman huolestuttaa, sillä aika alkaa käydä vähiin, emmekä ole vielä saanut soitettua ohjelmistoamme läpi. Mielestäni syynä tähän on se, että työtapamme on ollut aikaa vievä, sillä olemme käyttäneet vanhaa kansanmusiikin oppimismetodia, että yksi soittaa ja muut opettelevat melodian samalla. Lisäksi olemme käyttäneet paljon yhteistä aikaa sovitustyöhön ja siihen liittyvään kokeiluun, mikä tietysti on kuluttanut harjoitusaikaa. Näillä reunaehdoilla harjoitusaikaa olisi pitänyt olla ehkä enemmän. Onneksi meillä on vielä kahdet harjoitukset ennen maanantain konserttia. Varmasti loppujen lopuksi kaikki on oikein hyvin ja konsertista tulee onnistunut.

Viimein kotona
Vaihtoperiodimme huipentui konserttiin Taff clubilla. Huomasin itsestäni, että nyt on tosi kyseessä, koska hivenen jännitin ja tunsin latauksen nousevan päivän mittaan. Minua varmasti jännitti, koska meillä ei ollut kovinkaan monia läpimenoja alla. Silti kaikki meni kuitenkin oikein mainiosta ja saimme hyvää palautetta virolaisopiskelijoilta. Konsertin jälkeen suuntasimme vielä Tallinnan yöhön verkostoitumaan virolaisopiskelijoiden kanssa vapaan muotoisesti.

Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan vaihto oli mahtava kokemus. Päällimmäisenä minulle jäi ajatus siitä, että rytmimusiikinopiskelu vaikuttaa olevan eri kouluissa ja maissa hyvin samankaltaista. Täytyy myös tunnustaa, että keikan, aamuyölle valvotun yön ja Suomeen matkustamisen jälkeen voimat ovat sen verran vähissä, että nyt pitää mennä nukkumaan ja päättää tämä matkapäiväkirja tähän.

Anssi Mäkisalo (harmonikka), Joensuun konservatorio

”Ear training” oli odotusten mukaisesti popjazzsolfaa. Koska aihepiiri ei ole minulle tuttu, en osaa sanoa sen mahdollisista eroavaisuuksista suomalaiseen säveltapailuun, mutta kaltaiselleni klassista korvatreeniä opiskelleelle vaihtelu oli kyllä tervetullutta.

Ensimmäisen soittotunnin jälkeen olo on hieman ristiriitainen. Positiivisesti opettaja keskittyi tekniikkapuolen harvemmin harjoiteltuihin asioihin ja sain minut todella ajattelemaan treenaukseen liittyviä asioita uudelta kantilta. Toisaalta koko puolentoista tunnin sessiosta jäi hieman mestarikurssimainen olo; hyvin vähän soittamista, hyvin paljon puhumista.  

Luottamus bänditoimintaan on noussut. Kun kappaleita ei työstetä yhdessä lässyttäen vaan bändillä on puheenjohtaja jolla musiikillista tietotaitoa ja vahvasti perusteltuja taiteellisia näkemyksiä syntyy jälkeä aika nopeasti – lisäksi tradimelodiat taipuivat yllättävän nopeasti ja mukavasti rockbändikokoonpanolle. Kaksikymmentäviisi minuuttia matskua pitäisi saada (neljät treenit jäljellä, 4/5 kestosta puuttuu), mutta suhtaudun tavoitteeseen varovaisen toiveikkaasti.

Viimeinen soittotunti on takana ja voin sanoa jotain vaihtojakson instrumenttiopetuksesta yleensä. Opin paljon tekniikkaan ja treenaustapoihin liittyviä hyödyllisiä vinkkejä joita aion soveltaa jatkossa. Myös harjoitusmotivaation voin sanoa kasvaneen. Tiit Kalluste keskittyi puheissaan hyvin paljon muusikkona ja (harmonikansoiton)opettajana toimimiseen, työn vaatimuksiin ja niihin suhtautumiseen. Soittotunnit eivät olleet vain harrastustoimintaa muistuttavaa soittelemista vaan hyvinkin määrätietoista valmentamista toisen asteen musiikkiopintojen jälkeiseen elämään. Siitä huolimatta – vai juuri sen takia? – varsinaista soittamista oli kuitenkin 90 minuutin istunnoissa käsittämättömän vähän, viimeisellä tunnilla tuskin ollenkaan. Itselle tämä tapa oli pettymys, varsinkin uusia, esimerkiksi asteikkoihin liittyviä asioita olisin halunnut kokeilla käytännössä samoin tein. Mutta viesti oli selvä: treenaus tehdään omalla ajalla.

Keikka on takana ja kaikki meni hyvin, yli odotusten oikeastaan. Yhteispeli ja kommunikointi kuuden hengen bändin kesken hoitui lavalla treeniluokkaa paremmin. Toki viikko lisäaikaa olisi tuonut enemmän varmuutta; nyt kappaleiden rakenteita muisteltiin mielikuvaharjoituksin vielä pukuhuoneessa. Kaikki työskentelivät paineen alla kuitenkin hyvin, ja homma pysyi kasassa koko 25-minuuttisen kestonsa ajan. Soolot sujuivat, ja progressiiviseksi folkrockiksi kategorisoitu musiikki sai kiitoksia. Sain vielä keikkaa kuuntelemaan tulleelta Tiit Kallusteelta pinon jazz-nuotteja haitarille ja melodiainstrumentille, hieno homma.

Ja kyllä opintojaksolta jotain tarkoituksenmukaistakin on tarttunut mukaan, jos ei muuta niin entisestään vahventuneita käsityksiä ja toimintamalleja. Yhtyetoiminnan dynamiikasta ja metronomin kanssa harjoittelun tärkeydestä opin paljon, kuten myös eri musiikillisten tyylilajien yhdistelystä.

 

G. OTSA NIMELINE TALLINNA MUUSIKAKOOL
Tallinna, Viro
vaihtojakso maaliskuussa 2011

  

Laura Kaljunen, pop-jazz –laulun opiskelija, Joensuun konservatorio 
”Sain työskennellä erilaisessa ympäristössä ja kuulla monia uusia muusikoita.”

Jukka Peinola, sähkö- ja kontrabassonsoiton opiskelija, Joensuun konservatorio
”Uskon tekeväni yhteistyötä virolaisten muusikoiden kanssa jatkossa.”

Noora Rämö, saksofonin- ja viulunsoiton opiskelija,  Joensuun konservatorio
”Instrumenttiopettajani oli hyvin ammattitaitoinen ja antoi paljon hyviä vinkkejä niin soiton kuin musiikin suhteen yleensä. Musiikin maailmassa myös kontaktit ovat hyvin tärkeitä ja näiden luomiseen vaihtojaksot ovat mitä mainioimpia tapoja.”

Helsingin Konservatorion opiskelijat Sofia ja Laura Tallinnassa 2014
Kamarimusisointia Tallinnassa 2014
Kevätaurinkoa Tallinnassa
Riku Tallinnan huipulla
Uusia ja vanhoja tuttuja
Konserttia kohti